Lueskelua - Antti Heikkilän ruumiin evankeliumi

Dieetti etenee ruokia kierrättäen ja uusia/vanhoja tuttavuuksia lisäillen. Näistä kerron enemmän seuraavissa postauksissa. Tässä muutama lainaus viimeksi lukemastani kirjasta eli Antti Heikkilän ruumiin evankeliumista. Kirjassa käsitellään vihaa ja kipua, joita meissä kaikissa on. 

On helppo ymmärtää, että henkilö, joka on ahdistunut, pelokas tai raivoissaan, ei voi ajatella tehokkaasti ja luovasti. Energia kuluu tunnemyrskyjen käsittelyssä ja aivokapasiteetti valuu siten pois muista henkisistä toiminnoista. Maailman tämän hetken suurin tragedia onkin, etteivät ihmiset kykene käyttämään kuin pienen osan omaa persoonansa todellisesta kapasiteetista ja luovuudestaan, mikä on yksinomaan seurausta tunteiden torjunnasta.

Tunteiden yksi olennaisin piirre on, että niitä ei voi tietoisesti ohjailla millään tavalla. Ihmiset, jotka torjuvat voimakkaasti tunteitaan, kuvittelevat virheellisesti hallitsevansa elämäänsä. Yleensä uusi oivallus syntyy jonkin poikkeuksellisen tapahtuman jälkeen tai kun tietoisen mielen kontrolli herpaantuu hetkeksi. Tärkein askel tunne-elämän eheytymisen tiellä on ymmärrys, että tunteet ovat itsessä ja syntyvät itsestä eikä ulkopuolisesta maailmasta. Jos jokin asia tai henkilö aiheuttaa meissä esimerkiksi vihan tunteita, voi aina ensimmäiseksi kysyä itseltään, miksi jokin tunne nousee tietoisuuteen. Ulkopuolinen maailma on harvoin vihan todellinen syy, vaan ulkoinen symbolisoi jotain minkä olemme työntäneet tiedostamattomaan mieleemme piiloon. Ulkopuolinen maailma vain tökkii jotain kipeää paisetta sielussamme.

Itku on positiivinen merkki. Kyky itkeä on toipumisen merkki. Usein itkuherkkyys saattaa kestää muutaman vuodenkin mutta itkua ei tulisi estää millään tavoin. Itku auttaa meitä sopeutumaan menetyksiin sillä muutos on aina pelottava kokemus

Viha on reaktio pettymykseen kaikkea sitä kohtaan mitä emme halua kohdata.

Tunteita ja ajatuksia on helpompi jäsentää, jos ne kirjoittaa paperille. Jostain syystä asiat kirjoittaessa selkeytyvät mielessä nopeammin. Paperi toimii hiljaisena kuulijana, jota ei tarvitse miellyttää, pelätä tai hävetä. Pääasia on, että on niin rehellinen itselle kuin vain kykenee. Kysymys on tunteista ja kirjoittaminen olisi aloitettava niistä. Kun tunne nousee tietoisuuteen, palautuvat mieleen kaikki siihen liittyneet tapahtumat. Kirjoittaminen tulisi aloittaa aina kaikkein vaikeimmista tunteista, niistä joista ei uskaltaisi puhua kenellekään. Pahimman lukon auetessa vapautuu valtavasti energiaa ja koko elämä alkaa palautua itsestään mieleen. Usein tunteet vyöryvät kohisten esiin.

Potilastyön myötä olen vakuuttunut, että kaikista tunteista juuri viha aiheuttaa eniten ongelmia ja kärsimystä. Jokaisen tulisikin miettiä omaa vihaansa, sillä meissä kaikissa on vihaa aina jossain määrin. On ihmisiä, jotka kieltävät tuntevansa vihaa. Nämä pyhimykset sysäävätkin kaiken mustan muiden kannettavaksi.

Masennus saattaakin usein olla merkki tunne-elämän tervehtymisestä ja kyvystä käsitellä tunteita kuten vihaa, muutoksia, menetyksiä ja surua. Masennus voi olla ensimmäinen oire siitä, että jotain lähtee liikkeelle ja muuttuu.

Muutos ei ole kuitenkaan mikään itsetarkoitus, mutta jos elämä alkaa karheasti hangata vastaan, voi miettiä onko itsessä jotain, mikä voisi olla syynä ongelmiin. Siksi kärsimyksellä on suuri merkitys muutoksessa. Kipu ja tunteet sijaitsevat samoilla alueilla aivoissa. Kipu ei poistu ajattelemalla vaan tunnistamalla siihen liittyneet tunteet. Ihminen ei tarvitse kipua pysyäkseen kasassa, kuten ennen on ajateltu. Fyysisten oireiden on katsottu suojelevan mieltä hajoamiselta. Näin ei tarvitse olla vaan fyysiset oireet pakottavat meidät luopumaan torjunnasta ja auttavat meitä muuttumaan ja saamaan uusia elementtejä mielemme käyttöön. Kun on kerran löytänyt yhteyden kivun aiheuttamiin tunteisiin alkaa prosessi, joka jatkuu itsestään. Luonto hakee aina mielekkäimmän tasapainon. Typeryys on inhimillisen ajattelun tulosta, ei luonnon.

Tässä vielä kirjan takakannen esittely kirjasta:

Antti Heikkilä on koulutukseltaan kirurgi ja ortopedi. Hän on kivun asiantuntija ja Intian Bangaloreen perustetun kansainvälisen holistisen lääketieteen klinikan johtokunnan jäsen. Antti Heikkilä on tutkinut pitkään ihmisen mielen ja kehon välistä yhteyttä.

Nykyinen narsistinen, itsekeskeinen maailma johtuu siitä, että ihminen on kadottanut sielunsa. Oireet ja pahoinvointi kertovat, että ihmisen sisäinen maailma on hajalla. Materialistisella elämällä ongelmia ei voida ratkaista.

Lääkärinä Antti Heikkilä on kulkenut omia polkujaan kipujen hoidossa. Ilosanoma syntyy siitä, kun ihminen ymmärtää elämäänsä vaikuttavien tosiasioiden yhteyden ja kykenee kohtaamaan kipunsa. Siitä alkaa tervehtyminen.

Uudessa kirjassa nousee keskeisimmäksi asiaksi rakkaus. Kärsimys on todellinen muutosvoima, mutta ilman rakkautta muutosta ei tapahdu. Ruumiin evankeliumi on ilosanoma muutoksesta.