Päivät 76 ja 77 - Juhannusta ja maalaiseloa

Torstaista asti olen nauttinut maaseudun rauhasta ja tätä ihanuutta kestää vielä maanantaihin asti. Eilen etsiskelin vaihtelua salaattiaineksiin talomme pihalta ja sieltä löytyikin iso nippu mulle aiemmin tuntematonta poimulehteä. Poimulehden käytöstä kerrotaan seuraavaa: Nuoret lehdet ovat hyviä salaatissa. Maun kitkeryys tosin vaihtelee paljon eri poimulehti-lajien välillä. Lajeja on hankala erottaa toisistaan, joten kannattaa vaan maistaa mikä maistuu hyvälle ja mikä ei.

Kokko paloi komeasti.

Katiskoista nostetut ahvenet paistellaan iltasella eli tänään testiin pääsee ahven.

Reissuun varauduin ”kierrätyseväillä” eli lähestulkoon kaikki omat ruoat mukana. Työkaveriltani sain tosi hyvään saumaan heille käyttämättömäksi jääneen kylmälaukun, jonka pystyy kytkemään auton tupakansytyttimeen kiinni matkan ajaksi. En ole tarkemmin testannut sen tehoja, joten laitoinkin varuilta sinne mukaan kaksi kylmäkallea. Perille päästyäni muutamat pakkastuotteet olivat edelleen pakastuneenoloisia, joten hyvällä luottamuksella niitä olen syönyt.

Seuraavan kerran useamman päivän mökkireissu on tulossa heinäkuun lopulla niin silloin pitää miettiä, että lähdenkö tähän samaan rumbaan, että otan kotoa mukaan/ostan jokaiselle päivälle omat ruoat vai toteutanko vaan vihreiden ruokien ajattelua. Vihreä ajattelu ei tunnu lainkaan hassummalta, koska viikon päästä tulee täyteen 12 viikkoa eli kolme kuukautta dieettiä. Ohjeiden mukaan se olisi minimi aika, joten sen jälkeen voin tehdä muutamia poikkeuksia reissuilla. Pitää vaan muistaa siinäkin selkäranka eli ettei poikkeuksia ala tulla alvariinsa.

Tällä vierailulla meidän maalla olen katsellut asioita vähän eri tavoin kuin aiemmin ja nauttinut kyllä tästä pihapuutarhasta enemmän kuin ennen. On hienoa, kun voi kerätä salaattiaineksia suoraan pihalta ja tietää niiden olevan mitä ravintorikkainta ruokaa. Täällä ei ihan lähiseudulla ole autoja tai muutakaan saastuttavaa. Autot jätetään pitkään matkaan toiselle reunalle pihapiiriä.

Nyt taidan vähän torkahtaa päivänokosille ja kuunnella ukonilman alkumaininkeja. Ihanaa juhannuksen jatkoa =)

Lueskelua - Antti Heikkilän ruumiin evankeliumi

Dieetti etenee ruokia kierrättäen ja uusia/vanhoja tuttavuuksia lisäillen. Näistä kerron enemmän seuraavissa postauksissa. Tässä muutama lainaus viimeksi lukemastani kirjasta eli Antti Heikkilän ruumiin evankeliumista. Kirjassa käsitellään vihaa ja kipua, joita meissä kaikissa on. 

On helppo ymmärtää, että henkilö, joka on ahdistunut, pelokas tai raivoissaan, ei voi ajatella tehokkaasti ja luovasti. Energia kuluu tunnemyrskyjen käsittelyssä ja aivokapasiteetti valuu siten pois muista henkisistä toiminnoista. Maailman tämän hetken suurin tragedia onkin, etteivät ihmiset kykene käyttämään kuin pienen osan omaa persoonansa todellisesta kapasiteetista ja luovuudestaan, mikä on yksinomaan seurausta tunteiden torjunnasta.

Tunteiden yksi olennaisin piirre on, että niitä ei voi tietoisesti ohjailla millään tavalla. Ihmiset, jotka torjuvat voimakkaasti tunteitaan, kuvittelevat virheellisesti hallitsevansa elämäänsä. Yleensä uusi oivallus syntyy jonkin poikkeuksellisen tapahtuman jälkeen tai kun tietoisen mielen kontrolli herpaantuu hetkeksi. Tärkein askel tunne-elämän eheytymisen tiellä on ymmärrys, että tunteet ovat itsessä ja syntyvät itsestä eikä ulkopuolisesta maailmasta. Jos jokin asia tai henkilö aiheuttaa meissä esimerkiksi vihan tunteita, voi aina ensimmäiseksi kysyä itseltään, miksi jokin tunne nousee tietoisuuteen. Ulkopuolinen maailma on harvoin vihan todellinen syy, vaan ulkoinen symbolisoi jotain minkä olemme työntäneet tiedostamattomaan mieleemme piiloon. Ulkopuolinen maailma vain tökkii jotain kipeää paisetta sielussamme.

Itku on positiivinen merkki. Kyky itkeä on toipumisen merkki. Usein itkuherkkyys saattaa kestää muutaman vuodenkin mutta itkua ei tulisi estää millään tavoin. Itku auttaa meitä sopeutumaan menetyksiin sillä muutos on aina pelottava kokemus

Viha on reaktio pettymykseen kaikkea sitä kohtaan mitä emme halua kohdata.

Tunteita ja ajatuksia on helpompi jäsentää, jos ne kirjoittaa paperille. Jostain syystä asiat kirjoittaessa selkeytyvät mielessä nopeammin. Paperi toimii hiljaisena kuulijana, jota ei tarvitse miellyttää, pelätä tai hävetä. Pääasia on, että on niin rehellinen itselle kuin vain kykenee. Kysymys on tunteista ja kirjoittaminen olisi aloitettava niistä. Kun tunne nousee tietoisuuteen, palautuvat mieleen kaikki siihen liittyneet tapahtumat. Kirjoittaminen tulisi aloittaa aina kaikkein vaikeimmista tunteista, niistä joista ei uskaltaisi puhua kenellekään. Pahimman lukon auetessa vapautuu valtavasti energiaa ja koko elämä alkaa palautua itsestään mieleen. Usein tunteet vyöryvät kohisten esiin.

Potilastyön myötä olen vakuuttunut, että kaikista tunteista juuri viha aiheuttaa eniten ongelmia ja kärsimystä. Jokaisen tulisikin miettiä omaa vihaansa, sillä meissä kaikissa on vihaa aina jossain määrin. On ihmisiä, jotka kieltävät tuntevansa vihaa. Nämä pyhimykset sysäävätkin kaiken mustan muiden kannettavaksi.

Masennus saattaakin usein olla merkki tunne-elämän tervehtymisestä ja kyvystä käsitellä tunteita kuten vihaa, muutoksia, menetyksiä ja surua. Masennus voi olla ensimmäinen oire siitä, että jotain lähtee liikkeelle ja muuttuu.

Muutos ei ole kuitenkaan mikään itsetarkoitus, mutta jos elämä alkaa karheasti hangata vastaan, voi miettiä onko itsessä jotain, mikä voisi olla syynä ongelmiin. Siksi kärsimyksellä on suuri merkitys muutoksessa. Kipu ja tunteet sijaitsevat samoilla alueilla aivoissa. Kipu ei poistu ajattelemalla vaan tunnistamalla siihen liittyneet tunteet. Ihminen ei tarvitse kipua pysyäkseen kasassa, kuten ennen on ajateltu. Fyysisten oireiden on katsottu suojelevan mieltä hajoamiselta. Näin ei tarvitse olla vaan fyysiset oireet pakottavat meidät luopumaan torjunnasta ja auttavat meitä muuttumaan ja saamaan uusia elementtejä mielemme käyttöön. Kun on kerran löytänyt yhteyden kivun aiheuttamiin tunteisiin alkaa prosessi, joka jatkuu itsestään. Luonto hakee aina mielekkäimmän tasapainon. Typeryys on inhimillisen ajattelun tulosta, ei luonnon.

Tässä vielä kirjan takakannen esittely kirjasta:

Antti Heikkilä on koulutukseltaan kirurgi ja ortopedi. Hän on kivun asiantuntija ja Intian Bangaloreen perustetun kansainvälisen holistisen lääketieteen klinikan johtokunnan jäsen. Antti Heikkilä on tutkinut pitkään ihmisen mielen ja kehon välistä yhteyttä.

Nykyinen narsistinen, itsekeskeinen maailma johtuu siitä, että ihminen on kadottanut sielunsa. Oireet ja pahoinvointi kertovat, että ihmisen sisäinen maailma on hajalla. Materialistisella elämällä ongelmia ei voida ratkaista.

Lääkärinä Antti Heikkilä on kulkenut omia polkujaan kipujen hoidossa. Ilosanoma syntyy siitä, kun ihminen ymmärtää elämäänsä vaikuttavien tosiasioiden yhteyden ja kykenee kohtaamaan kipunsa. Siitä alkaa tervehtyminen.

Uudessa kirjassa nousee keskeisimmäksi asiaksi rakkaus. Kärsimys on todellinen muutosvoima, mutta ilman rakkautta muutosta ei tapahdu. Ruumiin evankeliumi on ilosanoma muutoksesta.

Päivä 55 - Mittaustuloksia ja fiiliksiä

Nyt on päässä varsinaista ajatusten myllerrystä ja fiilisten kamppailua. Kävin eilen BS-mittauksessa. Edellisenä iltana mittailin vähän mittanauhalla ja hämmästyksekseni en löytänyt lähteneitä senttejä vaan ne olivat kutakuinkin samat mitä kahdeksan viikkoa sitten. Ajattelin, että mittanauhalla on toisaalta vaikea mitata aina samasta kohden ja onhan tuloksia tullut, kun painokin on tippunut tänä aikana kolme kiloa. Aiemmin ajattelin, että saan BS-mittauksessa huimia tuloksia, mutta mittanauhailun jälkeen alkoi epäilys vallata mieltä.

Reippaana suuntasin kuitenkin mittauksiin ja tulokset saatiin taulukkoon. Kun vilkaisin niitä niin olihan pisteet tulleet alas, mutta ei kaikki ja varsinkaan se isoin viholliseni eli napa. Se ryökäle oli noussut. Reisien pisteet olivat molemmat tulleet alaspäin ja sen olen kyllä huomannutkin. Juteltiin Tytin kanssa tuloksiin liittyen ja ne kertovat elimistössäni tapahtuneesta ja parhaillaan tapahtuvasta muutoksesta/myllerryksestä. Tämän takia pisteitä ei pitäisi nyt kytätä niin kriittisesti. Juttelimme myös jatkosta ja päätinkin, että pidän nyt sokerittomat pari viikkoa, jonka jälkeen on seuraava mittaus. Ei siis leipomisia, luomusuklaata, kuivahedelmiä ja tuoreitakin harkinnalla. Viikko sitten söin aika runsaasti suklaata ja marjapiirasta. Veikkaan, että nämä varmasti vaikuttivat pistesaldoon. Seurailin vatsaani myös niin kyllähän se enemmän oli turvonnut mitä on ollut muuten tässä dieetin aikana. Ehkä myös hiilihydraattien määrää vähän alemmaksi.

Maanantaina soitan MDD.lle ja lähden selvittämään näitä elimistöni kiemuroita lisää ruoansulatusanalyysin avulla. Varaan myös ajan funktionaalisen lääketieteen lääkärille, joka osaa tulkita analyysin tulokset. Tulosten saaminen kestää kuusikin viikkoa, joten odottavan aika tulee olemaan pitkä. Ruoansulatusanalyysissä selviää, että asustaako mun mahassa, jotain mitä siellä ei pitäisi olla ja mikä haittaa edistymistä. Luulen, että analyysin avulla pääsen nytkäyttämään projektini seuraavaan vaiheeseen. Ei nyt täysin toimettomana tarvitse olla seuraavaa paria kuukautta vaan testailen edelleen uusia ruoka-aineita ja tuota sokerihommaa. Voihan olla, että joku/jotkut ruoka-aineet aiheuttavat mahan turpoiluakin ja en niitä vieläkään tiedosta. Voi olla myös kaikkea muutakin. Haastavaahan tämä on ja nyt on vaan tärkeintä kuunnella omaa kehoaan sekä seurailla tuntemuksia.

Mielessäni on käynyt myös dieetin lopettaminen tai ainakin keskeyttäminen jollakin tasolla ennen ruoansulatusanalyysin tuloksia. Tämän ajatuksen tullessa mietin, että miksi? Miksi lopettaisin? Miksi keskeyttäisin? En jäänyt asiaa enempää pohtimaan, kun välittömästi ei tullut mitään vastausta mieleen. Tästä on helppo vetää johtopäätökset ja jatkaa dieettiä. Enhän mä vielä ole päässyt omiin tavoitteisiin, mutta onhan tää ollut jo huimaa muutosta. Viime yönäkin nukuin tosi sikeästi, ei tarvinnut kesken unien poiketa vessassa ja olin aamulla virkeä, kun heräsin. En takerru ajattelemaan tyhmiä ajatuksia vaan fiilistelen elämän ihanuutta. Voin todeta nämä dieetin tuloksiksi, koska näitä tuntemuksia on ollut nyt jo useamman viikon. Ei siis mitään satunnaisia parin tunnin fiilksiä. Niin ja mitä negatiivista dieetin aloittamisessa on ollut? Tokihan se on rajoittanut syömistä, mutta mitä muuta? En osaa ajatella asioita negatiivisesti, kun positiivista on tullut niin paljon. En ole päässyt käymään ystävieni kanssa ulkona syömässä, mutta ei se ole estänyt näkemästä ystäviäni ja olen jopa käynyt Hesburgerissa ystävieni mukana vaikka en ole siellä mitään syönytkään. Eikä se ollut edes mitenkään vaikeaa. Ystävät ovat kannustaneet mua tässä tosi paljon ja isot kiitokset siitä kaikille <3

Kaikkien näiden ajatusten keskellä päätin tänään pitää ns. vähän vapaamman päivän dieetistä ja syön eiliseltä jääneitä taatelikonvehteja ja marjapiirasta. Illalla herkuttelen pistaasipähkinöillä ja kenties jollakin muulla. Pistaasitkin jätän nyt pariksi viikoksi tämän illan jälkeen ja kaikki muut joista tuntuu toisinaan tulevan mahan pulputusta tai turpoilua. Tähän kuuluu myös kaalit, kikherneet ja tavalliset herneet. Jos ruokien kierrätyksen takia ei ole täysin mahdollista jättää noita kokonaan pois niin ainakin vähennän annoksia. Tämä tarkoittaa sitten myös sitä, että ajattelemani kasvisten ja proteiinien määrät eivät tule täyttymään. Jostain on nyt tingittävä, kun kaikkea ei voi tehdä optimaalisesti. Ei siis ole suurta lihaskasvua odotettavissa lähiaikoina vaikka salilla olenkin nyt päässyt ja jaksanut käydä. En usko sen kuitenkaan menevän hukkaan ja on sillä ainakin se henkisen puolen vahvistaminen, kun treenin jälkeinen fiilis on vaan niin hyvä =)

Mietin myös sellaista, että kun aloin ajatella edellisenä iltana negatiivisia ajatuksia mitoistani niin kuinka paljon sekin on saattanut vaikuttaa? Kuinka paljon mun maha otti siitä stressiä itseensä? Mä uskon tällä olevan vaikutusta, mutta määrästä en osaa tarkemmin sanoa. Negatiiviset ajatukset vaikuttavat kehitykseemme, kun taas positiiviset lisäävät sitä. Fakta on kuitenkin se, että ei tuloksia synny pelkällä ajatuksen voimalla. Kyllähän siinä vaaditaan tekojakin.

Kun aloitin kirjoitella tätä blogikirjoitusta niin olo oli aiempiin päiviin verrattuna vähän alakuloisempi vai olisikohan se sittenkin normaalimpi eli ei ole sellaista leijumis/ylihienoa fiilistä ;) Aloin yhtäkkiä miettiä vaatteita illaksi, kun olen menossa ystäväni syntymäpäiväjuhliin. Muistin kaapissani olevan vaaleanpunaisen silkkihameen ja päätinkin hetimmiten sännätä sitä koittamaan. Se olisi just sopiva illan tilaisuuteen ja siitä tulee jotenkin ihanan kesäinen olo. Sujautin hameen päälleni ja totesin hymyssä suin, että mun pitää muistaa syödä tänään kunnolla, että hame pysyy päällä! Fiilis oli siis mitä mainioin, kun huomasin hameen sopivan päälleni ja näyttävän tosi hyvältä. Mitenkäs nyt sitten, kun mittanauha kertoo, että sentit eivät ole lähteneet, vaaka kertoo painon olevan tippunut ja mahan piste on noussut??? Hämmentävää.. En kuitenkaan jatka tulkitsemista, koska en ole alan ammattilainen vaan lähden nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta päiväkävelylle  =) Tosin kirjoittelukin on tapahtunut riippumatossa, joten auringosta on nautittu tähänkin mennessä. Hyvillä fiiliksillä päivää ja elämää eteenpäin =)

Elämän pieniä iloja - merihevonen

Poikkesin tänään Mahdollisuuksien torilla Finlaysonin Väinö Linnan aukiolla. Sieltä matkaan tarttui iso kasa esitteitä ja lehtiä. Mukaan hyppäsi myös tämä pieni, ihastuttava koru. Sen voi ripustaa kaulakoruksi tai laukun koristeeksi.